keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Mä oon kaksi kutonen, kaksi kutonen..

..takana on luja putki rilluvuosien. Mutta sinisilmäinen olen edelleen. Takauma elämään kaksi viikkoa sitten, osa 2. Mun synttäripäivä.

Varsinaisena synttäripäivänä lounasteltiin tyttöjen kanssa, ja fikailtiin ja käppäiltiin aurinkoisessa säässä keskustan katuja. Näin aivan Tukholman keskustassa, tai niin keskustassa kuin vettä pitkin pääsee, joutsenen! Meinasin seota pöksyihini! Kuinka usein Suomessa näkee joutsenia? Viimeksi sellaista on tapahtunut joskus pari vuotta sitten, ja se oli maalla, matkalla mummille. Aikas hienoa! Kuvailin sitä siinä sitten parhaani mukaan, mutta nähtävästi joutsenet ovat tottuneita paparazzeihin, sillä se osasi kääntää päätään aina kun painoin nappulaa. Tämähän on muuten ihan empiirisesti todistettu juttu. Sama tapahtui aikoinaan Lontoossa, kun olin yhtä hämmästynyt kuninkaanlinnan puistoon pesiytyneistä joutsenista. Nekään eivät antaneet kuvata itseään rauhassa. Mitä järkeä siinä on sitten tulla keskustaan sulkiaan pörhistelemään?

Siellä se menee!
Ja siinä se lilluu. Sainpas kuvan!

 Perjantai-illaksi oli kakille (paikallisille) kamuille lähetetty kutsut jäätelökutsuille.:) Tarjolla oli neljä erilaista annosta; lakupekka, kinuskikissa, minttu sekä suklaa ja henkilökohtaisena suosikkina, vattupuska. Jädejä ja Idan tuomaa nam nam mutakakkua mutusteltiin kuunnellen nuoruusajan hittejä; bäkkäreitä, spaissareita, scatmania, mr.presidenttiä ja eroticia. Kun tanssijalkaa oli sopivasti herätelty, siirryttiin Storeplanille rytkyttämään napaa Storekompaniet nimiseen discoteekiin. Melkoisen fiini mesta, etten sanoisi, mutta sangen kohtuullisen hintainen. Sisäänpääsy vaivaiset 20euroa. Jep jep;). Sallin lempimainoksen mukaan, by El Giganten(tämä on siis Gigantin oikea nimi täällä): Det är dumt att betala för mycket. Nähtävästi en ole vielä tarpeeksi vanha, ollakseni viisas.



En tiedä kenen idea se sitten oli, mutta lauantai aamuna klo:11.00 soitin erään talon ovisummeria mennäkseni asunnon esittelyyn. Ei tullut kauppoja;). Lauantaille oli illaksi buukattu vielä toiset kemustelut( oh well, kolmannet, synttäri-iltana oltiin myös drinksuilla). Inasen uupuneina hipsimme toisen Tamperelais tyttösen kanssa ainejärjestömme tervetuliais-illallisille. Tilaisuus muistutti melko lailla meidän sitsejämme (paitsi että ruoka oli oikeasti hyvää!). Laulettiin paljon ja Helan går oli asianmukaisesti listalla ensimmäisenä. Paikka oli laitettu tosi nätiksi ja söimme kynttilöiden valossa. Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, munakoiso-pinaattilasagnea ja suklaakakkua. Nams! Ja porukat siellä olivat laittaneet kaikki ruoat itse!:)

Mysigt:)
Uupunut illastaja ja kehuja saanut vanha takinnappisormus:) Från NYC hei;)

Kaiken kaikkiaan hyvin juhlava synttäriviikko siis! Yksi vuosi jälleen plakkarissa ja uusi jännittävä käynnissä! Mitähän kaikkea sitä... ...kaikkea superjänskää, kuten nyt kun lähden tarkkailemaan Sallia, joka pesee elämänsä ensimmäistä kertaa hampaitaan sähköhammasharjalla;) Ehkä tulevaisuudella on minullekin jotain yhtä ihmeellistä tarjottavanaan!:)

Näihin herkkiin tunnelmiin, Tuutilullaa på er alla! Katsellaan kivoja unia.

p.s. Pepin vierailun ohessa tuunattiin kuntoon myös blogin kommentointiosasto. Nyt sen pitäisi olla mahdollista ilman mitään tilejä, joten hör av er!:)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Det har varit SÅ länge sen...

Hej på alla!

Tunnollinen päiväkirjanpitäjä täällä päivää. Juu, viikko jos kolmekin on hurahtanut sitten viime kuulumisten, mutta nyt, otetaanpas taas kiinni siitä mitä kaikkea on tullut touhuttua. Ajattelin vetäistä pikakelauksella kiinni tähän päivään, ja näin se alkaa:

1. Pepin vierailu.
 Peppi saapui la iltana ja se ilta vietettiin kotona murkinoiden ja viinitellen. Sen takia siis kirmasin sinne edellisissä merkinnöissä mainitsemaani Systembolagetiinkin. Ja vähän pitää ottaa aukiolojärkytystä takaisin, ei ne kaikki menekään niin aikaisin kiinni. Maanantaina kirmattiin sitten heti second hand kaupoille ja esittelin Pepille samat paikat joissa jo itse olin piipahtanut. (Kokenut Tukholmalainen ja silleen;). Reissu oli tuottoisa, seuralaiseni kassiin kertyi kolme mekkoa(okei yksi oli haalari), joista jokainen oli kyllä ehdottomasti ostamisen väärti ja ainoa laatuaan.

Istuttiin Pepin kanssa aamupalalla, kun totesin, että: "Anteeks, onko tuolla puussa housut?" Viimeisten tietojen mukaan housut ovat vapautuneet roikuttuaan puussa 2vkoa;)

 Tiistaina Peppi tuli vierailulle yliopistolle, jossa lounasteltiin Idan kanssa Green housessa, joka mainostaa itseään toimivalla sloganilla: Green Good Food. Hyvä täydennys tuo keskimmäinen, ja todellakin paikkansa pitävä. Tarjolla oli buffet-pöytä(itse asiassa kolme), joka notkui sellaisia megaherkkusalaatteja, että lihansyöjää heikottaa!;) Mangoa, mansikoita, pottuja, punasipulia, rucolaa, porkkanoita ja fetaa, oliiveja eli siis mielettömiä yhdistelmiä! Lisäksi pitää mainita focaccia, joka oli niin hyvää, että sitä piti ottaa vielä kahvinkin kanssa. Tuolloin tarkeni muuten vielä syödä terassilla!:)

Maailmaa parannettuamme siirryimme päivän kulttuuri(turisti)annoksen pariin kuninkaanlinnaan. Ehdimme vielä viimeiselle kierrokselle, ruotsiksi tietty;). Nähtiin Tarja Haloselle myönnetty kunniakääty(kyllä keksin sanan aivan itse), joiden saantiperuste meni kaikilta ohi, mutta selväksi tuli se, että kunnianosoitus oli suuri. Idan kanssa oli kyllä puhetta, että mennään sitten keväällä testaamaan uudelleen kielitaidon kehittyminen. Kierroksen jälkeen ehdittiin vielä tsekata kruununjalokivet, mutta siinä välissä eksyttiin lahjapuotiin, joka osoittautuikin kohteen hauskimmaksi paikaksi. Puodin ovella oli päättömät viktoriaaniset/keskiaikaiset=vanhat(munhan se pitäis tietää miltä aikakaudelta ne oli) pahviukkelit, joita(eli itseämme niissä)kuvaillessa vierähti hetki jos toinenkin!:D

Green Good Food
Mitä ihme vahteja nää on? Tää naureskeli ja heilu kun heinämies, hyvä ettei nikkaillut meille silmää ku mentiin ohi!

Keskiviikkona oli edessä mun muutto, eli suomeksi sanottuna kolmen matkalaukun ja parin pienemmän sellaisen raahaaminen metrolla pisteestä A pisteeseen B. Kiitos Peppi avusta! Illalla kiikutin Pepin yliopistolle vaihtarikemuihin, no, ne vaihtuivat aika äkkiä Söderiin. Matkalla kohti Söderiä ja vailla tietoa määränpäästä, eräs yltiösosiaalinen ruotsalainen alkoi jutella meille ja suositteli sitten vielä kylän kuumimman menomestan Marie Laveaun, ja hommasi meille vielä naapuripenkiltä oppaan kävelyttämään meidät sinne asemalta. Esimerkillistä toimintaa sanon minä! Paikka oli kiva ja näin jälkikäteen tiedän myös, että se onkin jättecool!;)

Muuton lomassa ehdittiin poiketa myös Sko dig-second handissa, joka on siis erikoistunut..kenkiin!

...ja laukkuihin<3

Torstaina Peppi karkasi Göteborgiin ja minä lepäilin kouluhommien parissa. Kunnes, illalla saapui uusi vieras! Mutta myös hyvin tervetullut! Illallinen Malinin ja Sallin kanssa todellakin pelasti jostain syystä kovin harmaan päiväni, joten kiitos ihanalle vieraalleni, joka nykyisellään majailee isossa omenassa. Malin on siis Pepin tuttu Nycistä, missä mekin tutustuimme kun poikkesin siellä moikkaamassa Peppiä.

Sunnuntaina kun Peppi palasi, kävimme syömässä Idan suosittelemassa Koh Phangan ravintelissa. Paikka on ihan järkyn överi kitsch, mutta kaikessa kaameudessaan ihastuttava ja tarjoilee herkullista thai-ruokaa. Ravintola on valittu useamman kerran kaupungin parhaaksi, joten ei mikään ihan turha thaikkula. Paikan sisustus on hilarious! Heinäsirkat soittelee taustalla, kerran tuli ukkosmyrsky, ravintolan takaosaan mentiin siltoja pitkin ja "joessa" oli oikeita kultakaloja. Meidän viereinen pöytä oli "viidakkoon kolaroinut bussi". Huippista!

No eikö olekin? Mysigt!

Kotimatkalla, 20minuuttia enne vikan metron lähtemistä, eksyttiin vielä keskelle niin ihanaa  terassihetkeä, että juotiin vielä ennakkosynttärivinetot. Baari oli yhdeltä seinältään avonainen terassi, joka oli koristeltu kynttilöin, ja pihaan oli ripusteltu pitsiverhoja. Terassi aukeni vihreään puistoon ja musiikki oli hyvää. Puiston reunalla oli muutama porras, jolla istuskeltiin ja kilisteltiin "viimeiselle kesäillalle". (Jolle on tänä kesänä skoolattu komeasti yhden jos toisenkin kerran. Mutta hyvä niin.)

Koska kukaan ei jaksa lukea näin pitkää postausta, jatkan edellisviikkojen kuulumisten päivitystä koti tätä päivää huomenna. Lupaan. Huomenna. 

Vi hörs snart!

Mvh,
Mondo