Tähänastinen viikko on ollut vahvasti eu-oikeus painoitteinen, joten ajatukset alkavat väkisinkin hyppiä tärkeämpiin asioihin kuten, mitähän sitä tekisi tukalleen seuraavaksi? Olen alkanut tuntea poltetta vaaleampia kutreja kohtaan, vaikka aiemmat kokemukset, hetkinen, jostain vuosituhannen vaihteesta, eivät ole kovinkaan imartelevia. Tilanteessa kuin tilanteessa punertumiseen taipuvainen naamavärkki ei välttämättä ole parhaimmillaan hailukan kellertävän tukan kanssa. Mutta jos se ei olisikaan hailukan kellertävä vaan coolin viileä?
Niin kuin monessa muussakin asiassa, motivaationa on toiminut laiskuus ja opiskelijan ominaisuudessa lisäksi pihiys. Kuinka mukavaa olisikaan, jos joka kuukausi ei tarvitsisi vierailla barberin tuolissa peittelemässä esiin hiipivää piilokaljua, eli vaaleampaa juurikasvua. Vielä syövytettyäni pikku pää parkaani kemikaalien haitoista kertovilla kirjoilla ja muilla luotettavilla lähteillä, olin valmis siirtymään kohti luonnollisempaa väriä. Vaikka voikin olla, että aiemmin olen pitänyt omaa hiusväriäni lähinnä "ei minkään värisenä", kuten kai suurin osa suomalaisista, niin katumuotiblogien suosiollisella vaikutuksella verkkokalvoilleni on eksynyt hyvinkin edustavia hiirulaisia. Lisäksi näytöskuvia selaillessani olen huomannut mallikaunokaisten joukossa hyvin paljon "harmaa hapsia". Ei sitä siis ihan suorilta voi tätä laajaa harmaiden kirjoa lynkata epäedustavana.
Aloitetaan kotimaan tarjonnasta. Seuraavan kuvan kaunottaren Niina Kurkisen, menestyneen mallin, Lumene-kasvon ja nykyisin Nina's putiikin pitäjän kuva on poimittu kyseisen liikkeen blogista. Neidon tukka taitaa yleisesti ottaen olla hieman vaaleampi, mutta juuri tässä kuvassa se on sopivasti varjoissa istuakseen minun suunnitelmiini.
Ja siirrytään lahden toiselle puolen, kuvasta eivät nyt ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla näy hiukset, mutta idean kuitenkin saa. Hiusväri on lähellä maantietä, mutta nuori nainen kuvassa ei silti näytä lainkaan hullummalta. Kuva on muuten alunperin poimittu asun takia, ja lähde on Stockholm Streetstyle.
Lopuksi the täydellinen "hiirulainen meats. surffityttö" -tukka, joka kourassa tulen mitä luultavimmin marssimaan hovifrisöörini tuoliin heti jahka kerkiän. Kuva on muuten poimittu seuraavasta ruotsalaisesta blogista, joka on ehdottomia suosikkejani: columbine.freshnet.se Iso sydän:)
![]() |
Ai, että...hiusasiat on kanssa juurikin lähellä sydäntäni, kun löysin sellasen polkkatukkamallin, minkä haluaisin. Mutta koska meneillään on projekti - kasvata tukka häihin- on sen saaminen nyt valitettavasti lykkääntynyt, ja joudun kärsimään saman tukan kanssa vielä puoli vuotta. Tässä kohtaa huomautetaan, että meikähän ei kauaa jaksa samaa frisyyriä ittellään kattella ;).
VastaaPoistaTäytyy antaa tuplapeukut tolle hiirenharmauden lähestymiselle. Itse en siihen pystyis. Mutta musta tuntuu että mun hiirenharmaani ei olis tuota tyylikästä vaaleaa sorttia. Mutta mun unelmanihan olis sellanen hopeanharmaa tukka, aah... (jään siitä hetkeks haaveilemaan...)