AOV vol.2 Håkan Hellström - Kärlek är ett brev skickat tusen gånger

Amor Omnia Vincit

Hur överlever vi kärleken. Hur skulle vi kunna leva utan kärleken. Det var något hon borde berätta för Marie. Det visste hon nästan helt säkert, men först måste hon själv förstå.

 

Jag viker aldrig från din sida. Den där känslan att en människa utan välgörare alltid har levt under en glaskupa, förtvivlat har krafsat mot klaset med naglarna, inte kommit ut. Och så plötsligt finns någon där.

Och någon viskade jag viker aldrig från din sida.

Marie hade frågat varför Blanche ibland trodde sig ha dödat Charcot. Därför, hade hon svarat, att när jag följde med honom ut från träden. Och mötte honom vid flodens strand. Och när han förstod att jag älskade honom. Då årkade han inte kämpa mot mörkret. Delar man sitt mörker med den man älskar uppstår ibland ett ljus som är så starkt att de dödar.

Du borde veta, Marie! Du har ju sett detta dödliga blå ljus!

Är detta värkligen kärlek, hade Marie frågat.

-Per Olov Enquist: Boken om Blanche och Marie-

Hållillinen rakkautta<3

Sokerinhuurteista sunnuntaita kaikki söpöläiset!;) ..Erityisesti Mari&Jussi<3

Laiskamato

Hahaa! Sanna on kirjoittanut niin mukavasti viime viikonlopusta, että mitä sitä "ehjää korjaamaan";P

Tsekatkaas tänne: http://www.seriosa.vuodatus.net/
..ja siis kirjoitus, joka on ilmestynyt 9.11. otsikolla Helan går och så vidare.

Kiitos Sanna!:) t. megalaiskimus

Tenttiviikko.

Oma koti kullan kallis. Vielä kaksi viikkoa.

Tja! Terkkuja tuolta, eli yllä kotitalo. So far.

Huh mikä päivä! Päivä alkoi kymmeneltä seminaarilla, joka päättyi kahdeltatoista, minkä jälkeen olikin neljä tuntia väliä ennen ruotsin tunnin alkua, ja siis neljä tuntia aikaa tehdä ja harjoitella ruotsin esitelmä. Hyvinhän se meni. Kevyesti ehkä nosti vatsahaavan riskiä, mutta esitelmästä tuli ihan passeli ja esityskin sujui hyvin.:) Tehokkuus on päivän sana ja edellisenä päivänä esitelmää ei olisi voinut tietenkään tehdä. Tällä kertaa se tosin on oikeasti totta, sillä seminaariin piti olla luettuna ja analysoituna kirja, jonka kanssa meni viikonloppu. Näin. Nyt vietän siis ansaittua rentoutumisiltaa ja maiskutellaan täällä viiniä ja yogiteetä(jota raahasin Suomesta) Sallin kanssa.

Koulusta on pitänyt höpötellä muutenkin, joten..suoraan asiaan.

Meitä on tosi paljon, 240, ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin inansa markinaalisempi aine kuin esim. öö, kauppatieteet. Ja kaikki siis ekavuosikurssilaisia. Vaihtareita en ole löytänyt muita kuin yhden suomen-ruotsalaisen tytön, ja ahvenanmaalaisen naisen. Asiaan voi vaikuttaa se, että opetus on ruotsiksi.

Vaikka svenskalla siis pääasiassa asioidaan, olen pärjännyt melkoisen kelvollisesti, ja oon kyllä aika ylpee itsestäni.:) Osa luennoista ja kirjallisuudesta on enkuksi, joten välillä saa vähän levähtää. Vaikeinta on ollut ehkä yrittää bondailla opiskelukaverien kanssa luentojen alussa, välissä ja lopussa, kun kovassa hälyssä on vaikea kuulla mitään (ainakaan ruotsia). Lisäksi olen jotenkin kauheasti jänskännyt juuri koulukavereille puhumista. Yleisesti ottaen en juurikaan pelkää virheiden tekemistä, suhtaudun asiaan siltä kantilta, että tietenkään en puhu täydellistä ruotsia, tai mitä tahansa muuta kieltä, kun se ei kerran  äidinkieleni ole. Jos joku sitten haluaa olla tympeä, laitan sen kastiin; ainahan näitä M. Ulkkuja mahtuu kieliryhmään kuin kieliryhmään. Mutta luentokamujen kanssa on jänskännyt se yleinen oletus, että paikalliset eivät halua olla vaihtareiden kavereita, ja koska paikalliset kuulisivat heti etten puhu ruotsia äidinkielenäni, olen valinnut loistavaksi hämäystaktiikaksi olla sanomatta mitään;).Ovelaa!

Onneksi olen kuitenkin päässyt tästäkin jo yli ja löytänyt muutamia kamuja. Seminaarit ovat siitä kivoja, että niissä pääsee jutskaamaan vähän pienemmällä porukalla. Omat ryhmätyöporukkalaiseni ovatkin aivan ihania; hölpöttävät suu vaahdossa ruotsia, vääntävät rautalangasta kun en ymmärrä ja ovat tosi kannustavia minun ruotsin pölötykseni suhteen. Koska meitä on ryhmässä neljä, asiasisältöä voimme kaikki kommentoida, kielestä he voivat antaa toisilleen palautetta ja minulle kielioppitarkistusapua. Vastaavasti minä olen voinut antaa vinkkejä mm. viittaustekniikasta(uskokaa tai älkää) ja enkussa olen voinut myös auttaa. Homma siis toimii.

Koulussa on aika paljon hommaa, vaikka luentoja on vähän. Vaikka opiskelemaanhan tänne ensisijaisesti tulinkin. Silti tekisi kyllä mieli välillä vähän laiskotella ja hortoilla ympäri Tukholmaa aistimassa atmosfääriä. No, niitä luentoja on siis vain parisen kertaa vkossa, mutta joka luennolle on lukuläksyä sellainen parisen sataa sivua, ja lisäksi tehdään seminaaritöitä ja esseitä. Luennot ja kirjat ovat kyllä aivan ihania! Parhaimmillaan eräänä unettomana yönä söin sängyssä jätskiä ja lueskelin tenttikirjaa, eli muodin historiasta ja symboliikasta kertovaa hyvin kirjoitettua opusta. Ongelmana, jos sellaista nyt ylipäänsä on, onkin enemmän se, ettei ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi. Ja ajatelkaas nyt kun minut(tai kuka tahansa tyttö) laitetaan luennolle, jonka aiheena on kengät. Kengät! Siellä sitä sitten istuskellaan lehtereillä ja katsellaan kelloa, että ei kai tämä ihan vielä lopu. 

(Pitää vielä hehkuttaa, että tällä kurssilla ohjelmaan kuului museovierailu ja seuraavalla on luvassa roppakaupalla filmejä! Jännää! )

Lisäksi käyn jo aiemmin mainitsemaani ruotsin kurssia ja tänään, esitelmän lisäksi, pidettiin Sallin kanssa omat treenit. Lausuttiin nauhan perässä ruotsalaisia aakkosia. Oli aika hupaisaa kun molemmat törrötteli huulia ja yritti saada oikeita suhinoita ulos suustaan. Koska kyseessä oli vapaa-ajan aktiviteetti, aakkosharjoitusten lomassa nautittiin sitä viiniä:).

Huomenna ohjelmassa ruotsin kurssin lukuläksy Selma Lagerlöfin Jerusalem, mikä tarkoittaa sitä, että aion hautautua sängyn nurkkaan muhean tyynykasan keskelle, pistää teepannun porisemaan ja nauttia löhöpäivästä. Aah! Ihanaa! (Houkutus irkkarikarkkipussin hakuun on myös melkoisen suuri.) Mutta koska huomenna on keskiviikko, opiskelijan lauantai, on olemassa riski, että löhöilyni keskeytyy illalla hippalointiin. Café Operalla on joka viikko kemut, jotka jäivät toissa viikolla testaamatta, kun myöhästyimme yhdestätoista ja ilmainen sisäänpääsy vaihtui vaatimattomaan 200kruunun(+20euroa) biljettiin. Keskiviikkona. Opiskelijabileet. 200. Haloo! Onni onnettomuudessa, läksin opiskelukavereideni matkassa paikalliseen räkälään kuuntelemaan karaokea, ja sain höpöttää svenskaa koko illan!:) (Ja iltapalalla käytiin mäkkärissä, missä ei täällä tunneta mitään rajattuja yömenuja, vaan esim. euron juustoja saa ostaa ihan kaikessa rauhassa. Testattu ja hyväksi todettu.)

Yömenusta puheen ollen, kello on tuhat ja miljoona, nyt unille, että jaksan aamulla herätä laiskottelemaan! :D

God natt!

Kram kram, Mari

Kotikatu

Kauppamatkakatu

Vastapäätä.

Ja majoitus loppuajaksikin on jo kunnossa! Tervetuloa vieraat!

Home sweet Home

Hiphei! Olen juuri saapunut Tukholman kotiin viikon kestäneeltä Tampereen kodin vierailulta. Ei olisi ehkä pitänyt aloittaa tuolla hipheillä, olo kun ei ole kovin ruusuinen jaetulla 90cm:n patjalla nukutun yön, come backin tehneen flunssan, klo.4.30 soineen herätyskellon, hyvästien ja kassien raahaamisen jäljiltä. Oh well, suunta ei voi olla kuin ylöspäin!Yliväsymys on luova tila.:)

Näillä fiiliksillä;P Matkalla hiustenlaiton korvasi Maija Poppas-hattu

Lomailu kotona, eli Tampereella alkoi perjantaina, jolloin hipsin lennolta ja bussista suoraan lounaalle erään herrasen kanssa. Perjantai menikin ihmetellessä uusioperhe-elämää ja lauantaina surautettiin porukoiden patojen äärelle möksälle. Herkuteltiin grillatulla kuhalla ja muurikkalätyillä, leikittiin vielä kesää:). (Vaikka itse istuinkin koko ajan sisällä, kun oli niin kylmä;)

Lauantai-iltana oli luvassa Mikkelinpäivän aaton-kemut, kun kylän kuumimmat kimmat juhlistivat yhteenmuuttoaan. Ilmeisen mieleisiksi osoittautuneet tuparilahjat oli roudattu suoraan Stokiksesta, ja paketista löytyi mitäs muutakaan kuin: Victoria&Daniel-mukit;) Nämä alkavat olemaan aika haluttua kamaa sillä puolen lahtea, voi olla että pitäis alkaa neuvotella jotain maahantuontioikeuksia. Ilta alkoi herkullisilla muonilla, joita ryyditettiin avokätisillä juomingeilla ja kun energiavarastot oli tankattu, lähdettiin heiluttelemaan ahtereja paikalliseen rokkiteekkiin. Matkalle lisähupia toi toisen illan emännän hyväntahtoinen höynäytys. Emäntä kun erehtyi kyselemään eivätkö nämä murulaiset lähde ollenkaan kuppilaan, ja kun siihen vastattu överi-imelä; "ei, me mennään tuijottelemaan toisiamme hartaasti",
meni täydestä, leikkiä oli pakko jatkaa. Asia meni täydestä meikinkohentelusta ja käteisen nostosta huolimatta rokkiteekin ovelle asti. Oli kieltämättä ihanaa huomata kuinka iloinen yllätys mukaan tulomme oli, huijauksen paljastuttua:)

Tupariasuna ihana Cokis-takki

 
Sunnuntai aamu alkoi kuoleman sekaisin tuntein(krapulaksikin kuullut sitä joskus kutsuttavan), mutta kevyen äksänä makoilun jälkeen päivä lähti kuitenkin käyntiin varsin mallikkaasti, ja luovuuden puuskassa yritin vähän muokkailla blogin ulkoasuakin. Myöhemmin poikettiin myös appianoppilassa kylässä, vetämässä navat täyteen suklaata. Nams. (En tiedä muista, mä ainakin vedin..niin no, voipi olla..ettei muille sitten ihan niin paljon riittänytkään;)

Ma, ti, ke lounastreffailin lauantain emäntää ja sitten Tampereen kämppistäni!:D Illat meni lunkisti ja päivisin kiertelin mm. tsekkaamassa kirpparitarjontaa. Löytöjä tulikin tehtyä niin Bonukselta, Uffilta kuin Radioltakin. Olisin voinut ostaa uffin tyhjäksi. Nähtyäni täällä second handien valikoimaa ja hintatasoa uffin, Suomen tasolla vähän korkeammat hinnat, olivat ah niin houkuttelevia. Täytyy sanoa, että mielessä kävi taas se "älä osta mitään uutta"-vuosi. Se tunt.uu aina niin helpolta kun löytää paljon kaikkea. Tosin, minullahan oli tuohon suunnitteilla se lievennys, että kenkiä saisi ostaa uusina, jota Ilkka kutsui osuvasti Atkinsin dietiksi. Pitää kieltäytyä ehdottomasti jostain, mutta saa jotain hyvää, eli kenkiä. Hihii!:D

Mukaan tarttui lopulta punainen kasari "powerdress"(joka ei mahtunut tähän erään matkalaukkuun), ruskeat "ratsastus" nahkapöksyt, pinkki(joo kuulostaa oudolta mulle) ohut sifonki mekko, jonka helma on vekitetty, olkihattu(no ensi kesäksi, ja kun mahtui tähänkin jättipäähän), farkku kynähame, harmaa rusettikauluspaita ja keltainen villakangasjakku, joka sopi mukavasti keskiviikkona alkaneiden Hullujen päivien teemaan. Itse kyseisiltä hulinoilta kävin poimimassa vain pojulle pari puseroa ja ihan pikkuisen irkkareita (kiinni jäin;).

Tampereen kirppissaldoa:

Galna Dagar

Tällä hummataan Tukholman yössä:)

Jiihaa!

Lahkeet

Taka(puoli)tamppi

Kotimatka kotoa kotiin alkoi keskiviikkona, iltapäivälla kohti Ilkan residenssiä Hkissä, missä poikettiin vielä poikien järkkäämissä "Mintun päivän rähinöissä" Aalto-yliopistolla. Koska rähinät olivat kovin rauhalliset pohdittiin avauslaineja tyyliin: Missä täällä on se tekotaiteellisten osasto? Ja me tullaan Tampereelta(=juntteja maalta) ja ollaan teekkareita! (=juntteja teekkareita maalta)(paitsi tietysti minä en ole;) Oh well, pidettiin kuitenkin mölyt mahassa. (Kun niitä oli paljon enemmän, eikä oltu tarpeeks huppelissa;)

Ihaninta ja vaikeinta oli olla hiplaamatta(ja hajottamatta) kaikkia niitä upeita töitä mitä oli näytillä pitkin käytäviä. Sitä ei voitu olla vain äimistelemättä miekkosen kanssa, että kuinka paljon heidän opiskelunsa voikaan erota omasta koulun käynnistä. Ja miten joku on voinut ihan omin pikku kätösin saada aikaan jotain sellaista. Tai no, meidän tapauksessamme mikä tahansa itse tehty saa aikaa suurta hämmästelyä ja ihastusta. Kuten Reinon tekemä kesäkeittiö. Joka ei suinkaan ole mitä tahansa vaan upea. Todella.

..Mutta nyt lekottelen siis jo Tukholman kodin sohvalla, ja mietin kuinka monta kuppia kahvia minun tulisi juoda, selvitäkseni iltaa varten tehtävistä ruotsin läksyistä. Viikonloppu on alkamassa, vaikka itselläni fiilis on enemmänkin paluu arkeen. En malta ootella, että näen taas kaikki ihanat ruotsin flikkani! Sallikin oli niin iloinen kun tulin kotiin, ikävä viestejä oli tullut jo pitkin viikkoa ja ekat sanat olivatkin: " Höh, Tyhmä!" (Voi olla, että pääsin herättämään Sallin hyppäämällä hänen sänkyynsä pomppimaan;P )

Heippatirallaa, kuullaan taas! Kalle on tsempanut mua, että mun pitää kirjoittaa useammin, joten katsotaan kuinka tää tekniikan ihmelapsi selviytyy tehtävästä!

Nyt, kahvia!

Mä oon kaksi kutonen, kaksi kutonen..

..takana on luja putki rilluvuosien. Mutta sinisilmäinen olen edelleen. Takauma elämään kaksi viikkoa sitten, osa 2. Mun synttäripäivä.

Varsinaisena synttäripäivänä lounasteltiin tyttöjen kanssa, ja fikailtiin ja käppäiltiin aurinkoisessa säässä keskustan katuja. Näin aivan Tukholman keskustassa, tai niin keskustassa kuin vettä pitkin pääsee, joutsenen! Meinasin seota pöksyihini! Kuinka usein Suomessa näkee joutsenia? Viimeksi sellaista on tapahtunut joskus pari vuotta sitten, ja se oli maalla, matkalla mummille. Aikas hienoa! Kuvailin sitä siinä sitten parhaani mukaan, mutta nähtävästi joutsenet ovat tottuneita paparazzeihin, sillä se osasi kääntää päätään aina kun painoin nappulaa. Tämähän on muuten ihan empiirisesti todistettu juttu. Sama tapahtui aikoinaan Lontoossa, kun olin yhtä hämmästynyt kuninkaanlinnan puistoon pesiytyneistä joutsenista. Nekään eivät antaneet kuvata itseään rauhassa. Mitä järkeä siinä on sitten tulla keskustaan sulkiaan pörhistelemään?

Siellä se menee!

Ja siinä se lilluu. Sainpas kuvan!

 Perjantai-illaksi oli kakille (paikallisille) kamuille lähetetty kutsut jäätelökutsuille.:) Tarjolla oli neljä erilaista annosta; lakupekka, kinuskikissa, minttu sekä suklaa ja henkilökohtaisena suosikkina, vattupuska. Jädejä ja Idan tuomaa nam nam mutakakkua mutusteltiin kuunnellen nuoruusajan hittejä; bäkkäreitä, spaissareita, scatmania, mr.presidenttiä ja eroticia. Kun tanssijalkaa oli sopivasti herätelty, siirryttiin Storeplanille rytkyttämään napaa Storekompaniet nimiseen discoteekiin. Melkoisen fiini mesta, etten sanoisi, mutta sangen kohtuullisen hintainen. Sisäänpääsy vaivaiset 20euroa. Jep jep;). Sallin lempimainoksen mukaan, by El Giganten(tämä on siis Gigantin oikea nimi täällä): Det är dumt att betala för mycket. Nähtävästi en ole vielä tarpeeksi vanha, ollakseni viisas.

En tiedä kenen idea se sitten oli, mutta lauantai aamuna klo:11.00 soitin erään talon ovisummeria mennäkseni asunnon esittelyyn. Ei tullut kauppoja;). Lauantaille oli illaksi buukattu vielä toiset kemustelut( oh well, kolmannet, synttäri-iltana oltiin myös drinksuilla). Inasen uupuneina hipsimme toisen Tamperelais tyttösen kanssa ainejärjestömme tervetuliais-illallisille. Tilaisuus muistutti melko lailla meidän sitsejämme (paitsi että ruoka oli oikeasti hyvää!). Laulettiin paljon ja Helan går oli asianmukaisesti listalla ensimmäisenä. Paikka oli laitettu tosi nätiksi ja söimme kynttilöiden valossa. Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, munakoiso-pinaattilasagnea ja suklaakakkua. Nams! Ja porukat siellä olivat laittaneet kaikki ruoat itse!:)

Mysigt:)

Uupunut illastaja ja kehuja saanut vanha takinnappisormus:) Från NYC hei;)

Kaiken kaikkiaan hyvin juhlava synttäriviikko siis! Yksi vuosi jälleen plakkarissa ja uusi jännittävä käynnissä! Mitähän kaikkea sitä... ...kaikkea superjänskää, kuten nyt kun lähden tarkkailemaan Sallia, joka pesee elämänsä ensimmäistä kertaa hampaitaan sähköhammasharjalla;) Ehkä tulevaisuudella on minullekin jotain yhtä ihmeellistä tarjottavanaan!:)

Näihin herkkiin tunnelmiin, Tuutilullaa på er alla! Katsellaan kivoja unia.

p.s. Pepin vierailun ohessa tuunattiin kuntoon myös blogin kommentointiosasto. Nyt sen pitäisi olla mahdollista ilman mitään tilejä, joten hör av er!:)

Det har varit SÅ länge sen...

Hej på alla!

Tunnollinen päiväkirjanpitäjä täällä päivää. Juu, viikko jos kolmekin on hurahtanut sitten viime kuulumisten, mutta nyt, otetaanpas taas kiinni siitä mitä kaikkea on tullut touhuttua. Ajattelin vetäistä pikakelauksella kiinni tähän päivään, ja näin se alkaa:

1. Pepin vierailu.
 Peppi saapui la iltana ja se ilta vietettiin kotona murkinoiden ja viinitellen. Sen takia siis kirmasin sinne edellisissä merkinnöissä mainitsemaani Systembolagetiinkin. Ja vähän pitää ottaa aukiolojärkytystä takaisin, ei ne kaikki menekään niin aikaisin kiinni. Maanantaina kirmattiin sitten heti second hand kaupoille ja esittelin Pepille samat paikat joissa jo itse olin piipahtanut. (Kokenut Tukholmalainen ja silleen;). Reissu oli tuottoisa, seuralaiseni kassiin kertyi kolme mekkoa(okei yksi oli haalari), joista jokainen oli kyllä ehdottomasti ostamisen väärti ja ainoa laatuaan.

Istuttiin Pepin kanssa aamupalalla, kun totesin, että: "Anteeks, onko tuolla puussa housut?" Viimeisten tietojen mukaan housut ovat vapautuneet roikuttuaan puussa 2vkoa;)

 Tiistaina Peppi tuli vierailulle yliopistolle, jossa lounasteltiin Idan kanssa Green housessa, joka mainostaa itseään toimivalla sloganilla: Green Good Food. Hyvä täydennys tuo keskimmäinen, ja todellakin paikkansa pitävä. Tarjolla oli buffet-pöytä(itse asiassa kolme), joka notkui sellaisia megaherkkusalaatteja, että lihansyöjää heikottaa!;) Mangoa, mansikoita, pottuja, punasipulia, rucolaa, porkkanoita ja fetaa, oliiveja eli siis mielettömiä yhdistelmiä! Lisäksi pitää mainita focaccia, joka oli niin hyvää, että sitä piti ottaa vielä kahvinkin kanssa. Tuolloin tarkeni muuten vielä syödä terassilla!:)

Maailmaa parannettuamme siirryimme päivän kulttuuri(turisti)annoksen pariin kuninkaanlinnaan. Ehdimme vielä viimeiselle kierrokselle, ruotsiksi tietty;). Nähtiin Tarja Haloselle myönnetty kunniakääty(kyllä keksin sanan aivan itse), joiden saantiperuste meni kaikilta ohi, mutta selväksi tuli se, että kunnianosoitus oli suuri. Idan kanssa oli kyllä puhetta, että mennään sitten keväällä testaamaan uudelleen kielitaidon kehittyminen. Kierroksen jälkeen ehdittiin vielä tsekata kruununjalokivet, mutta siinä välissä eksyttiin lahjapuotiin, joka osoittautuikin kohteen hauskimmaksi paikaksi. Puodin ovella oli päättömät viktoriaaniset/keskiaikaiset=vanhat(munhan se pitäis tietää miltä aikakaudelta ne oli) pahviukkelit, joita(eli itseämme niissä)kuvaillessa vierähti hetki jos toinenkin!:D

Green Good Food

Mitä ihme vahteja nää on? Tää naureskeli ja heilu kun heinämies, hyvä ettei nikkaillut meille silmää ku mentiin ohi!

Keskiviikkona oli edessä mun muutto, eli suomeksi sanottuna kolmen matkalaukun ja parin pienemmän sellaisen raahaaminen metrolla pisteestä A pisteeseen B. Kiitos Peppi avusta! Illalla kiikutin Pepin yliopistolle vaihtarikemuihin, no, ne vaihtuivat aika äkkiä Söderiin. Matkalla kohti Söderiä ja vailla tietoa määränpäästä, eräs yltiösosiaalinen ruotsalainen alkoi jutella meille ja suositteli sitten vielä kylän kuumimman menomestan Marie Laveaun, ja hommasi meille vielä naapuripenkiltä oppaan kävelyttämään meidät sinne asemalta. Esimerkillistä toimintaa sanon minä! Paikka oli kiva ja näin jälkikäteen tiedän myös, että se onkin jättecool!;)

Muuton lomassa ehdittiin poiketa myös Sko dig-second handissa, joka on siis erikoistunut..kenkiin!

...ja laukkuihin<3

Torstaina Peppi karkasi Göteborgiin ja minä lepäilin kouluhommien parissa. Kunnes, illalla saapui uusi vieras! Mutta myös hyvin tervetullut! Illallinen Malinin ja Sallin kanssa todellakin pelasti jostain syystä kovin harmaan päiväni, joten kiitos ihanalle vieraalleni, joka nykyisellään majailee isossa omenassa. Malin on siis Pepin tuttu Nycistä, missä mekin tutustuimme kun poikkesin siellä moikkaamassa Peppiä.

Sunnuntaina kun Peppi palasi, kävimme syömässä Idan suosittelemassa Koh Phangan ravintelissa. Paikka on ihan järkyn överi kitsch, mutta kaikessa kaameudessaan ihastuttava ja tarjoilee herkullista thai-ruokaa. Ravintola on valittu useamman kerran kaupungin parhaaksi, joten ei mikään ihan turha thaikkula. Paikan sisustus on hilarious! Heinäsirkat soittelee taustalla, kerran tuli ukkosmyrsky, ravintolan takaosaan mentiin siltoja pitkin ja "joessa" oli oikeita kultakaloja. Meidän viereinen pöytä oli "viidakkoon kolaroinut bussi". Huippista!

No eikö olekin? Mysigt!

Kotimatkalla, 20minuuttia enne vikan metron lähtemistä, eksyttiin vielä keskelle niin ihanaa  terassihetkeä, että juotiin vielä ennakkosynttärivinetot. Baari oli yhdeltä seinältään avonainen terassi, joka oli koristeltu kynttilöin, ja pihaan oli ripusteltu pitsiverhoja. Terassi aukeni vihreään puistoon ja musiikki oli hyvää. Puiston reunalla oli muutama porras, jolla istuskeltiin ja kilisteltiin "viimeiselle kesäillalle". (Jolle on tänä kesänä skoolattu komeasti yhden jos toisenkin kerran. Mutta hyvä niin.)

Koska kukaan ei jaksa lukea näin pitkää postausta, jatkan edellisviikkojen kuulumisten päivitystä koti tätä päivää huomenna. Lupaan. Huomenna. 

Vi hörs snart!

Mvh,
Mondo

Kulturellillallinen

Tänään päivä hurahti pitkälle iltapäivään kahvisammion kanssa kotona löhöillessä, kunnes puoli kolmelta sain älynväläyksen kirmata testaamaan Systembolaget. Paikallinen Alko sulkeutuu lauantaisin klo.15, arkisin klo.17 ja sunnuntaisin kyseinen laitos ei suvaitse avautua laisinkaan. Kun siis poikkeatte extempore iltasella Alkossa hakemassa saunaolutta, nauttikaa.:)

Kotimatkani varrelle osui neljä second hand liikettä, joissa piti sitten vähän piipahtaa. Tietty.:) Ensimmäinen oli Judits, toka Filippa K., kolmas Beyond Retro ja vikalla ei ollut nimeä. Judits oli söpöin, Filipassa kokeilin niin hienoja, tosi korkea vyötäröisiä, leveitä mustia pöksyjä, Retrosta ostin viininpunaisen baskerin ja nimettömässä olisi ollut hieno koulusalkku, joka maksoi suolaiset 70euroa. Jäi kauppaan. Voisiko joku lähettää mulle Radio-kirpparilta miesten nahkaisen salkun, jossa olis olkahihna, kantokahva, ja johon mahtuisivat läppäri ja A4-paprut?

Hinnat olivat tietysti Suomen kirppareita kolunneelle aika korkeat, mutta herkkupalojakin oli suhteessa enemmän, tietysti, koska tuotteet on valmiiksi valittu. Hmm, etsisiköhän joku second hand sisäänostajaa?:) Mutta esim.kalliimpien merkkien klassikkovermeitä löytyi ihan kivaan hintaan. Esimerkiksi Filipan mustia mekkoja sai eri mallisina n.40-50euron hintaan, kun uutena samaiset vaatteet maksavat sadasta eurosta ylöspäin. Ooh, ja on vielä pakko hehkuttaa niitä herkkukenkiä mitä näin! Erikoisia kauniita korkkareita oli vieri vieressä, koot eivät tällä kertaa vaan mätsänneet. Hyllystä löytyi myös parit Pradat, Lanvinit ja esim. Acneja, mitä ei Suomessa näe. Takkihyllyssä roikkui lisäksi kaksi Burberryn beigeä trenssiä n. 150euron hintaan. Niitä on New Yorkissa soviteltu, rutosti. Suuren maailman meininkiä.:)

Iltaohjelmassa oli Annie Leibovitzin näyttely Fotografiskassa, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kauniita kuvia ja kauniita ihmisiä! Julkkiskuvia katsellessa tuli vähän sellainen fiilis, kuin olisi päässyt katselemaan kavereiden noloja nuoruusaikojen kuvia. "Eikä, vähän nolot noi Bradin pöksyt!" Julkkiskuvien joukossa kulki mukana koskettava henkilökohtainen tarina. Josta en nyt spoilaa yhtään enempää, koska ainakin Peppi ehtii näyttelyn vielä nähdä.

Matkalla Fotografiskaan. Kuumailmapallot ovat pop.

Näyttelyn jälkeen oli vuorossa illallispaikan metsästys, mikä vaati vinkeistä huolimatta vähän työtä, sillä olimme pahimpaan aikaan liikkeellä ja kaikki paikat olivat täynnä. Matkalta tarttui mukaan pari kivaa vinkkiä tulevaisuuden varalle ja masut täyttyivät lopulta tunnelmallisessa kreikkalaistyylistä ruokaa tarjoilevassa restaurangissa.

Onnellinen jälkkäriannoksen omistaja:)

Katutaidetta?

Illan saldoon on laskettava lisäksi vielä yhden ruotsalaisen mysteerin ratkaisu. Roskat laitetaan roskakuiluun. Kyllä. Uskomatonta, mutta totta. Viikon ajan olen ihmetellyt, että minne ihmeeseen ne pöntöt on jemmattu ja tänään ratkes! Olen kyllä joskus nähnyt näitä muinaisjäänteitä jossain Kalevassa, mutta täällä ne ovat edelleen käytössä. Aika kätevää oikeastaan. Eivätkös ne pihoissa olevat "bunkkerit"(mikä lien niiden nimi on, josta näkyy vain pieni osa maan päälle ja maan alla on iso, no, bunkkeri) ole vähän kuin näiden kuilujen uudistettu versio. Kuilustahan roskat menevät myös maan alle, suoraan kellariin. Suomessahan nämä on kielletty jostain todella painavasta syystä, en vaan muista mikä se oli.

Ratkaisun avain.

Eniveis, nyt painun tyytyväisenä vällyjen väliin, huomenna aiotaan mennä vähän kaupoille, ostoslistalla koululaukku (edellinen hajosi täällä ekana päivänä).  Illalla tulee Peppi! Välkommen!:D

Tukholman yliopiston suomalainen osakunta

Hellou!

Sain viime yönä yövieraan, kun uuden koulukaverini läppäri oli varastettu hostellista, hänen ollessaan meidän muiden kanssa tutustumishippaloissa. Että voi olla raivostuttavaa toimintaa!!! Ymmärrettävästi samainen yöpaikka ei tuntunut kovin mielekkäältä yöpaikalta enää kyseisen episodin jälkeen.

Muuten kaikki on mennyt mainiosti! Ensimmäisenä orientaatiopäivänä en ehtinyt edes ovista sisään, kun kuulin ensimmäiset suomenkieliset sanat ja toivottelin kahdelle tytölle hyvät huomenet. Tauolla joukkomme kasvoikin sitten ropisten, kun suomalaisia sateli kuin pieniä miehiä taivaalta. Paitsi, että näistä vain yksi oli mies. Tukholman yliopistossa prosentuaalinen sukupuolijakauma onkin luokkaa 65-35, ja meillä 99-1. (Sanna voi korjata tilastotietojen oikeaoppisen esitysmuodon kommenttipoksiin, exel-liitteineen;)

Aula Manga, jossa info pidettiin, oli vähintään kuin Euroopan parlamentin kokoussali. Meitä vaihtareita onkin täällä  lähes 700 Erasmus vaihtaria+pohjoismaiset Nordplus- ja Nordlys-vaihtarit+ kahdenväliset sopimus yliopisto vaihtarit. Alla oleva kuva on siis kuin juustokakun(eli ohut) siivu koko porukasta.

Kuvassa muutama uusi Suomi-kaveri. Vasemmalta; Henna(toinen Henna pakeni kuvasta, Salli(tuleva kämppis, Ida(toinen ensimmäisenä aamulla tapaamistani tytöistä), Henni ja Niina, joka tulee myös Tampereelta ja on lisäksi opiskellut sivuaineena hallintotiedettä. Maailma osoittautui taas kovin pieneksi paikaksi(tai ainakin Suomi, kun aloimme jutella ja yhteisiä tuttuja löytyi sieltä ja täältä.  (Joku voi sitten myöhemmin kertoa minulle kuinka kuvatekstit virallisesti tehdään.)

Eilen kävin katsomassa myös kämppää ensi kuulle, ja se on nyt minun.:) Sohvallani evakossa nukkuva tyttö muuttaa myös kämppiksekseni uuteen kotiin, joten vuokrakulutkin asettuvat oikein mukaviksi. Nyt jo oikein toivon, että asunnon vuokraisäntä haluaisi vuokrata asuntoa pidempäänkin. Sijainti on tosi kiva, yksi pysäkki yliopistolta, mutta keskustan puolella ja kämppäkin ihan siisti. Jos tietäisi, että voi vuokrata pidemmäksi aikaa, sitä voisi vielä vähän tuunata viihtyisämmäksi. Mutta kaiken kaikkiaan siis oikein mainio boxi!

Sain jo hommattua myös ruotsalaisen kännykkäliittymän, mutten ehtinyt vielä asentaa sitä;). Ilmoittelen numeroa pikimmiten jahka saan hoidettua homman loppuun saakka.

Ai niin, ja pitikin raportoida vielä siitä ensimmäisestä kauppareissusta. Osuit kaima-Mari ihan naulan kantaan, se oli viime postauksessani se oleellisin osuus! Jänskäähän se oli, ja minut tuntien voitte varmasti kuvitella, että myös aikaa kului.;P Aloin jo ressaantua itsekin, kun kaikkia hintoja piti vertailla ja päänvaivaa aihetti erityisesti se, tuleeko hedelmiä ja muita rehuja punnita itse, vai hoidetaanko se kassalla. Enkä sitten uskaltautunut kysymäänkään, kun ei sattunut mieleen mitä se punnita on ruotsiksi. No, kaikki kääntyi iloksi, kun pienestä lähikaupasta löytyi hillitön Candy King, ja hyllystä salmiakkia! voi sitä riemun määrää!:D Mielestäni myös Marin tiedustelemaa Fazeria oli hyllyssä, mutten nyt ihan satavarmaksi muista. Valion maidot ja muut löytyi myös, ainakin laktoosittomalta puolelta.

Nyt rupean kiireella valmistautumaan campus-kierrokselle, jos selviäisin koululla ilman karttaa. (Who am I kidding? Eilen eksyin kahteen eri otteeseen kotimatkalla ja vielä samassa kohtaa molemmilla kerroilla.)

Mukavat päivän jatkot sinne kaikille! Kuullaan taas!:)


-Mari-

p.s. nyt ei ehdi oikolukea, Kalle voi puolestaan kerätä kielioppivirheet yhteen pakettiin. Palautus mielelllään myös jonain taulukkona.;p

Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt...

Hallåå Finland!

Täällä sitä ollaan!:)

Läksin eilen yhdeltä Tampereelta matkaan, ja humps, seitsemältä seisoin erään kerrostalon pihassa ja odotin Emiliä avaamaan ovea. Kiitos ihana Emil, että olit vastaanottamassa, muuten olisi voinut iskeä suru puseroon käkkiessä yksin vieraalla maalla. Asustelen tämän viikon Emilin tulevassa kämpässä, ja käytössäni on siis yksiö Södermalmilla, kuinka hienoa!:) Vaikken kyllä vieläkään käsitä, että olen muuttanut tänne, olo on edelleen kuin päiväristeilyllä. Paitsi, että raahaan mukanani kahta 20kilon kassia.

Eilen tapasin jo myös Emilin kaverin Riitan. Riitta on viettänyt lapsuutensa kesiä Turun rannikolla ja osasi paljon käyttökelpoisia sanoja suomeksi. Varastosta löytyivät ainakin suklaatuutti, kukkakaali ja parasta ennen. Huomautettakoon, että itse osasin vain viimeisen näistä ruotsiksi, ennen eilistä.;) Selväksi tuli myös se, että hetken aikaa voi mennä, ennen kuin pystyy tasavertaisesti a)seuraamaan keskustelua b)osallistumaan siihen. Mutta selvittiin kuitenkin!

Tänään päivä on lähtenyt käyntiin hoidellen tulevan asunnon kuvioita. Siinä sivussa popsin aamupalaksi suklaamuroja, sipsejä ja vesimelonia.;) Ohjelmassa tänään, on siis ainakin kauppareissu. Huomenna alkaa koulu(Iiik!), välissä käyn katsomassa uutta kämppää ja illalla on ekat kemut. Tohinaa siis tiedossa!

Sunnuntaina saapuu jo ensimmäinen vieraanikin, kun Pauliina tulee tsekkaamaan henkisen tilani ja auttamaan muutossa (=samaisten 20kilon laukkujen raahausta pisteestä A pisteeseen B).

Laitan kameran latautumaan NYT, jotta jatkossa saataisiin aikaiseksi vähän visuaalisempia posteja.

Ei ihmeempiä tällä erää, koitan hinata hanurini liikkeelle ja lähteä katsatelemaan uutta ihanaa kotikaupunkiani!:) (toinen Iiik!)

Mvh,
Mari