Oma koti kullan kallis. Vielä kaksi viikkoa.

Tja! Terkkuja tuolta, eli yllä kotitalo. So far.

Huh mikä päivä! Päivä alkoi kymmeneltä seminaarilla, joka päättyi kahdeltatoista, minkä jälkeen olikin neljä tuntia väliä ennen ruotsin tunnin alkua, ja siis neljä tuntia aikaa tehdä ja harjoitella ruotsin esitelmä. Hyvinhän se meni. Kevyesti ehkä nosti vatsahaavan riskiä, mutta esitelmästä tuli ihan passeli ja esityskin sujui hyvin.:) Tehokkuus on päivän sana ja edellisenä päivänä esitelmää ei olisi voinut tietenkään tehdä. Tällä kertaa se tosin on oikeasti totta, sillä seminaariin piti olla luettuna ja analysoituna kirja, jonka kanssa meni viikonloppu. Näin. Nyt vietän siis ansaittua rentoutumisiltaa ja maiskutellaan täällä viiniä ja yogiteetä(jota raahasin Suomesta) Sallin kanssa.

Koulusta on pitänyt höpötellä muutenkin, joten..suoraan asiaan.

Meitä on tosi paljon, 240, ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin inansa markinaalisempi aine kuin esim. öö, kauppatieteet. Ja kaikki siis ekavuosikurssilaisia. Vaihtareita en ole löytänyt muita kuin yhden suomen-ruotsalaisen tytön, ja ahvenanmaalaisen naisen. Asiaan voi vaikuttaa se, että opetus on ruotsiksi.

Vaikka svenskalla siis pääasiassa asioidaan, olen pärjännyt melkoisen kelvollisesti, ja oon kyllä aika ylpee itsestäni.:) Osa luennoista ja kirjallisuudesta on enkuksi, joten välillä saa vähän levähtää. Vaikeinta on ollut ehkä yrittää bondailla opiskelukaverien kanssa luentojen alussa, välissä ja lopussa, kun kovassa hälyssä on vaikea kuulla mitään (ainakaan ruotsia). Lisäksi olen jotenkin kauheasti jänskännyt juuri koulukavereille puhumista. Yleisesti ottaen en juurikaan pelkää virheiden tekemistä, suhtaudun asiaan siltä kantilta, että tietenkään en puhu täydellistä ruotsia, tai mitä tahansa muuta kieltä, kun se ei kerran  äidinkieleni ole. Jos joku sitten haluaa olla tympeä, laitan sen kastiin; ainahan näitä M. Ulkkuja mahtuu kieliryhmään kuin kieliryhmään. Mutta luentokamujen kanssa on jänskännyt se yleinen oletus, että paikalliset eivät halua olla vaihtareiden kavereita, ja koska paikalliset kuulisivat heti etten puhu ruotsia äidinkielenäni, olen valinnut loistavaksi hämäystaktiikaksi olla sanomatta mitään;).Ovelaa!

Onneksi olen kuitenkin päässyt tästäkin jo yli ja löytänyt muutamia kamuja. Seminaarit ovat siitä kivoja, että niissä pääsee jutskaamaan vähän pienemmällä porukalla. Omat ryhmätyöporukkalaiseni ovatkin aivan ihania; hölpöttävät suu vaahdossa ruotsia, vääntävät rautalangasta kun en ymmärrä ja ovat tosi kannustavia minun ruotsin pölötykseni suhteen. Koska meitä on ryhmässä neljä, asiasisältöä voimme kaikki kommentoida, kielestä he voivat antaa toisilleen palautetta ja minulle kielioppitarkistusapua. Vastaavasti minä olen voinut antaa vinkkejä mm. viittaustekniikasta(uskokaa tai älkää) ja enkussa olen voinut myös auttaa. Homma siis toimii.

Koulussa on aika paljon hommaa, vaikka luentoja on vähän. Vaikka opiskelemaanhan tänne ensisijaisesti tulinkin. Silti tekisi kyllä mieli välillä vähän laiskotella ja hortoilla ympäri Tukholmaa aistimassa atmosfääriä. No, niitä luentoja on siis vain parisen kertaa vkossa, mutta joka luennolle on lukuläksyä sellainen parisen sataa sivua, ja lisäksi tehdään seminaaritöitä ja esseitä. Luennot ja kirjat ovat kyllä aivan ihania! Parhaimmillaan eräänä unettomana yönä söin sängyssä jätskiä ja lueskelin tenttikirjaa, eli muodin historiasta ja symboliikasta kertovaa hyvin kirjoitettua opusta. Ongelmana, jos sellaista nyt ylipäänsä on, onkin enemmän se, ettei ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi. Ja ajatelkaas nyt kun minut(tai kuka tahansa tyttö) laitetaan luennolle, jonka aiheena on kengät. Kengät! Siellä sitä sitten istuskellaan lehtereillä ja katsellaan kelloa, että ei kai tämä ihan vielä lopu. 

(Pitää vielä hehkuttaa, että tällä kurssilla ohjelmaan kuului museovierailu ja seuraavalla on luvassa roppakaupalla filmejä! Jännää! )

Lisäksi käyn jo aiemmin mainitsemaani ruotsin kurssia ja tänään, esitelmän lisäksi, pidettiin Sallin kanssa omat treenit. Lausuttiin nauhan perässä ruotsalaisia aakkosia. Oli aika hupaisaa kun molemmat törrötteli huulia ja yritti saada oikeita suhinoita ulos suustaan. Koska kyseessä oli vapaa-ajan aktiviteetti, aakkosharjoitusten lomassa nautittiin sitä viiniä:).

Huomenna ohjelmassa ruotsin kurssin lukuläksy Selma Lagerlöfin Jerusalem, mikä tarkoittaa sitä, että aion hautautua sängyn nurkkaan muhean tyynykasan keskelle, pistää teepannun porisemaan ja nauttia löhöpäivästä. Aah! Ihanaa! (Houkutus irkkarikarkkipussin hakuun on myös melkoisen suuri.) Mutta koska huomenna on keskiviikko, opiskelijan lauantai, on olemassa riski, että löhöilyni keskeytyy illalla hippalointiin. Café Operalla on joka viikko kemut, jotka jäivät toissa viikolla testaamatta, kun myöhästyimme yhdestätoista ja ilmainen sisäänpääsy vaihtui vaatimattomaan 200kruunun(+20euroa) biljettiin. Keskiviikkona. Opiskelijabileet. 200. Haloo! Onni onnettomuudessa, läksin opiskelukavereideni matkassa paikalliseen räkälään kuuntelemaan karaokea, ja sain höpöttää svenskaa koko illan!:) (Ja iltapalalla käytiin mäkkärissä, missä ei täällä tunneta mitään rajattuja yömenuja, vaan esim. euron juustoja saa ostaa ihan kaikessa rauhassa. Testattu ja hyväksi todettu.)

Yömenusta puheen ollen, kello on tuhat ja miljoona, nyt unille, että jaksan aamulla herätä laiskottelemaan! :D

God natt!

Kram kram, Mari

Kotikatu

Kauppamatkakatu

Vastapäätä.

Ja majoitus loppuajaksikin on jo kunnossa! Tervetuloa vieraat!