Tenttiviikko.

Oma koti kullan kallis. Vielä kaksi viikkoa.

Tja! Terkkuja tuolta, eli yllä kotitalo. So far.

Huh mikä päivä! Päivä alkoi kymmeneltä seminaarilla, joka päättyi kahdeltatoista, minkä jälkeen olikin neljä tuntia väliä ennen ruotsin tunnin alkua, ja siis neljä tuntia aikaa tehdä ja harjoitella ruotsin esitelmä. Hyvinhän se meni. Kevyesti ehkä nosti vatsahaavan riskiä, mutta esitelmästä tuli ihan passeli ja esityskin sujui hyvin.:) Tehokkuus on päivän sana ja edellisenä päivänä esitelmää ei olisi voinut tietenkään tehdä. Tällä kertaa se tosin on oikeasti totta, sillä seminaariin piti olla luettuna ja analysoituna kirja, jonka kanssa meni viikonloppu. Näin. Nyt vietän siis ansaittua rentoutumisiltaa ja maiskutellaan täällä viiniä ja yogiteetä(jota raahasin Suomesta) Sallin kanssa.

Koulusta on pitänyt höpötellä muutenkin, joten..suoraan asiaan.

Meitä on tosi paljon, 240, ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin inansa markinaalisempi aine kuin esim. öö, kauppatieteet. Ja kaikki siis ekavuosikurssilaisia. Vaihtareita en ole löytänyt muita kuin yhden suomen-ruotsalaisen tytön, ja ahvenanmaalaisen naisen. Asiaan voi vaikuttaa se, että opetus on ruotsiksi.

Vaikka svenskalla siis pääasiassa asioidaan, olen pärjännyt melkoisen kelvollisesti, ja oon kyllä aika ylpee itsestäni.:) Osa luennoista ja kirjallisuudesta on enkuksi, joten välillä saa vähän levähtää. Vaikeinta on ollut ehkä yrittää bondailla opiskelukaverien kanssa luentojen alussa, välissä ja lopussa, kun kovassa hälyssä on vaikea kuulla mitään (ainakaan ruotsia). Lisäksi olen jotenkin kauheasti jänskännyt juuri koulukavereille puhumista. Yleisesti ottaen en juurikaan pelkää virheiden tekemistä, suhtaudun asiaan siltä kantilta, että tietenkään en puhu täydellistä ruotsia, tai mitä tahansa muuta kieltä, kun se ei kerran  äidinkieleni ole. Jos joku sitten haluaa olla tympeä, laitan sen kastiin; ainahan näitä M. Ulkkuja mahtuu kieliryhmään kuin kieliryhmään. Mutta luentokamujen kanssa on jänskännyt se yleinen oletus, että paikalliset eivät halua olla vaihtareiden kavereita, ja koska paikalliset kuulisivat heti etten puhu ruotsia äidinkielenäni, olen valinnut loistavaksi hämäystaktiikaksi olla sanomatta mitään;).Ovelaa!

Onneksi olen kuitenkin päässyt tästäkin jo yli ja löytänyt muutamia kamuja. Seminaarit ovat siitä kivoja, että niissä pääsee jutskaamaan vähän pienemmällä porukalla. Omat ryhmätyöporukkalaiseni ovatkin aivan ihania; hölpöttävät suu vaahdossa ruotsia, vääntävät rautalangasta kun en ymmärrä ja ovat tosi kannustavia minun ruotsin pölötykseni suhteen. Koska meitä on ryhmässä neljä, asiasisältöä voimme kaikki kommentoida, kielestä he voivat antaa toisilleen palautetta ja minulle kielioppitarkistusapua. Vastaavasti minä olen voinut antaa vinkkejä mm. viittaustekniikasta(uskokaa tai älkää) ja enkussa olen voinut myös auttaa. Homma siis toimii.

Koulussa on aika paljon hommaa, vaikka luentoja on vähän. Vaikka opiskelemaanhan tänne ensisijaisesti tulinkin. Silti tekisi kyllä mieli välillä vähän laiskotella ja hortoilla ympäri Tukholmaa aistimassa atmosfääriä. No, niitä luentoja on siis vain parisen kertaa vkossa, mutta joka luennolle on lukuläksyä sellainen parisen sataa sivua, ja lisäksi tehdään seminaaritöitä ja esseitä. Luennot ja kirjat ovat kyllä aivan ihania! Parhaimmillaan eräänä unettomana yönä söin sängyssä jätskiä ja lueskelin tenttikirjaa, eli muodin historiasta ja symboliikasta kertovaa hyvin kirjoitettua opusta. Ongelmana, jos sellaista nyt ylipäänsä on, onkin enemmän se, ettei ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi. Ja ajatelkaas nyt kun minut(tai kuka tahansa tyttö) laitetaan luennolle, jonka aiheena on kengät. Kengät! Siellä sitä sitten istuskellaan lehtereillä ja katsellaan kelloa, että ei kai tämä ihan vielä lopu. 

(Pitää vielä hehkuttaa, että tällä kurssilla ohjelmaan kuului museovierailu ja seuraavalla on luvassa roppakaupalla filmejä! Jännää! )

Lisäksi käyn jo aiemmin mainitsemaani ruotsin kurssia ja tänään, esitelmän lisäksi, pidettiin Sallin kanssa omat treenit. Lausuttiin nauhan perässä ruotsalaisia aakkosia. Oli aika hupaisaa kun molemmat törrötteli huulia ja yritti saada oikeita suhinoita ulos suustaan. Koska kyseessä oli vapaa-ajan aktiviteetti, aakkosharjoitusten lomassa nautittiin sitä viiniä:).

Huomenna ohjelmassa ruotsin kurssin lukuläksy Selma Lagerlöfin Jerusalem, mikä tarkoittaa sitä, että aion hautautua sängyn nurkkaan muhean tyynykasan keskelle, pistää teepannun porisemaan ja nauttia löhöpäivästä. Aah! Ihanaa! (Houkutus irkkarikarkkipussin hakuun on myös melkoisen suuri.) Mutta koska huomenna on keskiviikko, opiskelijan lauantai, on olemassa riski, että löhöilyni keskeytyy illalla hippalointiin. Café Operalla on joka viikko kemut, jotka jäivät toissa viikolla testaamatta, kun myöhästyimme yhdestätoista ja ilmainen sisäänpääsy vaihtui vaatimattomaan 200kruunun(+20euroa) biljettiin. Keskiviikkona. Opiskelijabileet. 200. Haloo! Onni onnettomuudessa, läksin opiskelukavereideni matkassa paikalliseen räkälään kuuntelemaan karaokea, ja sain höpöttää svenskaa koko illan!:) (Ja iltapalalla käytiin mäkkärissä, missä ei täällä tunneta mitään rajattuja yömenuja, vaan esim. euron juustoja saa ostaa ihan kaikessa rauhassa. Testattu ja hyväksi todettu.)

Yömenusta puheen ollen, kello on tuhat ja miljoona, nyt unille, että jaksan aamulla herätä laiskottelemaan! :D

God natt!

Kram kram, Mari

Kotikatu

Kauppamatkakatu

Vastapäätä.

Ja majoitus loppuajaksikin on jo kunnossa! Tervetuloa vieraat!

Home sweet Home

Hiphei! Olen juuri saapunut Tukholman kotiin viikon kestäneeltä Tampereen kodin vierailulta. Ei olisi ehkä pitänyt aloittaa tuolla hipheillä, olo kun ei ole kovin ruusuinen jaetulla 90cm:n patjalla nukutun yön, come backin tehneen flunssan, klo.4.30 soineen herätyskellon, hyvästien ja kassien raahaamisen jäljiltä. Oh well, suunta ei voi olla kuin ylöspäin!Yliväsymys on luova tila.:)

Näillä fiiliksillä;P Matkalla hiustenlaiton korvasi Maija Poppas-hattu

Lomailu kotona, eli Tampereella alkoi perjantaina, jolloin hipsin lennolta ja bussista suoraan lounaalle erään herrasen kanssa. Perjantai menikin ihmetellessä uusioperhe-elämää ja lauantaina surautettiin porukoiden patojen äärelle möksälle. Herkuteltiin grillatulla kuhalla ja muurikkalätyillä, leikittiin vielä kesää:). (Vaikka itse istuinkin koko ajan sisällä, kun oli niin kylmä;)

Lauantai-iltana oli luvassa Mikkelinpäivän aaton-kemut, kun kylän kuumimmat kimmat juhlistivat yhteenmuuttoaan. Ilmeisen mieleisiksi osoittautuneet tuparilahjat oli roudattu suoraan Stokiksesta, ja paketista löytyi mitäs muutakaan kuin: Victoria&Daniel-mukit;) Nämä alkavat olemaan aika haluttua kamaa sillä puolen lahtea, voi olla että pitäis alkaa neuvotella jotain maahantuontioikeuksia. Ilta alkoi herkullisilla muonilla, joita ryyditettiin avokätisillä juomingeilla ja kun energiavarastot oli tankattu, lähdettiin heiluttelemaan ahtereja paikalliseen rokkiteekkiin. Matkalle lisähupia toi toisen illan emännän hyväntahtoinen höynäytys. Emäntä kun erehtyi kyselemään eivätkö nämä murulaiset lähde ollenkaan kuppilaan, ja kun siihen vastattu överi-imelä; "ei, me mennään tuijottelemaan toisiamme hartaasti",
meni täydestä, leikkiä oli pakko jatkaa. Asia meni täydestä meikinkohentelusta ja käteisen nostosta huolimatta rokkiteekin ovelle asti. Oli kieltämättä ihanaa huomata kuinka iloinen yllätys mukaan tulomme oli, huijauksen paljastuttua:)

Tupariasuna ihana Cokis-takki

 
Sunnuntai aamu alkoi kuoleman sekaisin tuntein(krapulaksikin kuullut sitä joskus kutsuttavan), mutta kevyen äksänä makoilun jälkeen päivä lähti kuitenkin käyntiin varsin mallikkaasti, ja luovuuden puuskassa yritin vähän muokkailla blogin ulkoasuakin. Myöhemmin poikettiin myös appianoppilassa kylässä, vetämässä navat täyteen suklaata. Nams. (En tiedä muista, mä ainakin vedin..niin no, voipi olla..ettei muille sitten ihan niin paljon riittänytkään;)

Ma, ti, ke lounastreffailin lauantain emäntää ja sitten Tampereen kämppistäni!:D Illat meni lunkisti ja päivisin kiertelin mm. tsekkaamassa kirpparitarjontaa. Löytöjä tulikin tehtyä niin Bonukselta, Uffilta kuin Radioltakin. Olisin voinut ostaa uffin tyhjäksi. Nähtyäni täällä second handien valikoimaa ja hintatasoa uffin, Suomen tasolla vähän korkeammat hinnat, olivat ah niin houkuttelevia. Täytyy sanoa, että mielessä kävi taas se "älä osta mitään uutta"-vuosi. Se tunt.uu aina niin helpolta kun löytää paljon kaikkea. Tosin, minullahan oli tuohon suunnitteilla se lievennys, että kenkiä saisi ostaa uusina, jota Ilkka kutsui osuvasti Atkinsin dietiksi. Pitää kieltäytyä ehdottomasti jostain, mutta saa jotain hyvää, eli kenkiä. Hihii!:D

Mukaan tarttui lopulta punainen kasari "powerdress"(joka ei mahtunut tähän erään matkalaukkuun), ruskeat "ratsastus" nahkapöksyt, pinkki(joo kuulostaa oudolta mulle) ohut sifonki mekko, jonka helma on vekitetty, olkihattu(no ensi kesäksi, ja kun mahtui tähänkin jättipäähän), farkku kynähame, harmaa rusettikauluspaita ja keltainen villakangasjakku, joka sopi mukavasti keskiviikkona alkaneiden Hullujen päivien teemaan. Itse kyseisiltä hulinoilta kävin poimimassa vain pojulle pari puseroa ja ihan pikkuisen irkkareita (kiinni jäin;).

Tampereen kirppissaldoa:

Galna Dagar

Tällä hummataan Tukholman yössä:)

Jiihaa!

Lahkeet

Taka(puoli)tamppi

Kotimatka kotoa kotiin alkoi keskiviikkona, iltapäivälla kohti Ilkan residenssiä Hkissä, missä poikettiin vielä poikien järkkäämissä "Mintun päivän rähinöissä" Aalto-yliopistolla. Koska rähinät olivat kovin rauhalliset pohdittiin avauslaineja tyyliin: Missä täällä on se tekotaiteellisten osasto? Ja me tullaan Tampereelta(=juntteja maalta) ja ollaan teekkareita! (=juntteja teekkareita maalta)(paitsi tietysti minä en ole;) Oh well, pidettiin kuitenkin mölyt mahassa. (Kun niitä oli paljon enemmän, eikä oltu tarpeeks huppelissa;)

Ihaninta ja vaikeinta oli olla hiplaamatta(ja hajottamatta) kaikkia niitä upeita töitä mitä oli näytillä pitkin käytäviä. Sitä ei voitu olla vain äimistelemättä miekkosen kanssa, että kuinka paljon heidän opiskelunsa voikaan erota omasta koulun käynnistä. Ja miten joku on voinut ihan omin pikku kätösin saada aikaan jotain sellaista. Tai no, meidän tapauksessamme mikä tahansa itse tehty saa aikaa suurta hämmästelyä ja ihastusta. Kuten Reinon tekemä kesäkeittiö. Joka ei suinkaan ole mitä tahansa vaan upea. Todella.

..Mutta nyt lekottelen siis jo Tukholman kodin sohvalla, ja mietin kuinka monta kuppia kahvia minun tulisi juoda, selvitäkseni iltaa varten tehtävistä ruotsin läksyistä. Viikonloppu on alkamassa, vaikka itselläni fiilis on enemmänkin paluu arkeen. En malta ootella, että näen taas kaikki ihanat ruotsin flikkani! Sallikin oli niin iloinen kun tulin kotiin, ikävä viestejä oli tullut jo pitkin viikkoa ja ekat sanat olivatkin: " Höh, Tyhmä!" (Voi olla, että pääsin herättämään Sallin hyppäämällä hänen sänkyynsä pomppimaan;P )

Heippatirallaa, kuullaan taas! Kalle on tsempanut mua, että mun pitää kirjoittaa useammin, joten katsotaan kuinka tää tekniikan ihmelapsi selviytyy tehtävästä!

Nyt, kahvia!